Huoh. En tajua, että miksi kaksi ensimmäistä päivää menevät aina helpolla ja ongelmitta, mutta kolmantena alkaa tehdä mieli kaikennäköistä kivaa. (On jopa vaikea pitää mielessä, että miksi tähän operaation ryhtyi, kun turvotus eilen viimein laski. Olisi pitänyt ottaa niistä nilkoista kuva vielä silloin, kun se oli mahdollista ja ripustaa vaikkapa seinälle.)

Tänäänkin söin ennen yliopistolta lähtöä tuhdin salaattilounaan ja siitä huolimatta laskeskelin käppäillessäni bussiasemalta kämpille (keskustan läpi), että matkan varrella oli kahdeksan leipomoa, kaksi suklaakauppaa ja yksi suklaa-konditoria-leipomo. Niin ja Dunkin' Donuts.

Niiden ohi kulkeminen oli helppoa, mutta luulen, että tänään en mene kauppaan. Välttelen sitä toimenpidettä kuin ruttoa tai MRSA:a. Eipähän tule ostettua mitään kummallista.

Johtuisikohan tämänpäiväinen sokerinhimo siitä, että vihdoin alkaa ikuinen sokerihumala laskea? Ja nyt kärsin sitten megakrapulasta? Oli miten hyvänsä - toivottavasti se menee pian ohi!