Nyt se on ohi. Ohi on, ohi on tuo tuskan ja riemun aika. Tuli sitä kyllä treenattuakin (=tuska)! Konsertti meni vallan mainiosti (=riemu). Se vain oli yllätys, että saliin oli ilmestynyt viime yön aikana iso määrä mikrofoneja. Yhden sellaisen tolppa oli just nenäni edessä ja kun musiikin tiimellyksessä teki mieleni kumartua eteenpäin, niin eikös vain vihko ottanut siitä kiinni ja ollut kaataa koko hökötyksen - useampaan otteeseen. Just niin meikäläisen tuuria. Tai sitten syypäänä on tuo meikäläisen laho pää, joka unohtaa kaiken olennaisen, eikä ota virheistään oppia. :D  Sen lisäksi yksi nuori ja hyvin hoikka kuorolainen oli vähällä kupsahtaa keskenkaiken, mutta onnekseen seisoi flyygelin takana, jolloin pääsi sille jakkaralle istahtamaan. Ja siitä lopulta siirtymään takahuoneeseen.

Muuten konsertti meni todella hyvin. Sinne oli tullut jopa hyviä ystäviäni kuuntelemaan, joille olin vain ohi mennen tullut maininneeksi, että tuollainenkin tapahtuma olisi tarjolla näin karnevaaliviikon kynnyksellä. Nuo ystävät olivat aivan superihana (täällä kaikki nuoret käyttävät tosi paljon sanoja echt, super, mega ja toll sanoja. Jotain tapoja on siis meikäläiseenkin tarttunut...) yllätys, koska hieman ennen lähtöä harmittelin, että perheeni ei ole kuuntelemassa. Tämä saksan"perhe" oli ihan yhtä hyvä korvike.

Muuten olen ollut hieman hitaalla pari päivää. Ruokavaliosta olen pitänyt kiinni, mutta koska tuo nilkka hitusen reistailee, ei lenkille ole oikein malttanut lähteä. Ei vaikka tiedän, miten ihana olo sen jälkeen tulee. Onneksi aina tulee uusi aamu ja uudet kujeet.

Mutta nyt mie lähden tutimaan. Aamulla olisi aikainen herätys ja luennolle lähtö.